Juomavesidirektiivin täytäntöönpano: veden laatu ja saatavuus ovat parantuneet Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa, mutta investointitarpeet ovat yhä huomattavat

Tiivistelmä

Juomavesidirektiivi

I

Ilman vettä planeetallamme ei ole elämää. Ekosysteemimme, yhteiskuntamme ja taloutemme kukoistus vaatii riittävän määrän puhdasta ja raikasta vettä. EU:n kansalaisten terveyden suojaaminen turvallisesti saatavilla olevan laadukkaan juomaveden avulla on kuulunut jo vuosien ajan EU:n toimintapolitiikkaan. EU on vuodesta 1975 lähtien hyväksynyt vesialaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on suojella kuluttajia ja vedenkäyttäjiä haitallisilta vaikutuksilta. Vuonna 1980 hyväksyttiin ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä koskeviin standardeihin liittyvä direktiivi (”juomavesidirektiivi”), jota tarkistettiin vuonna 1998. Direktiivi on tällä hetkellä tarkistettavana.

Tarkastuksen toteuttaminen

II

Tarkastuksessa arvioitiin, paransivatko EU:n toimet laadukkaan juomaveden turvallista saatavuutta Bulgarian, Unkarin ja Romanian kansalaisten kohdalla. Tarkastuksessa tutkittiin, onko juomavesidirektiivin vaatimukset täytetty ja paransivatko tarkastuskohteena olleet EAKR:n/koheesiorahaston avulla rahoitetut hankkeet juomaveden laatua ja saatavuutta. Lisäksi arvioitiin, riittävätkö tuotetut tulot ja kansallinen julkinen lisärahoitus varmistamaan EU:n rahoittamien juomavesihuoltoinfrastruktuuri-investointien ylläpidon ja kestävyyden.

III

Juomavesihuoltoon suunnataan näissä kolmessa jäsenvaltiossa vuosina 2007–2020 yhteensä 3,7 miljardia euroa EAKR:n/koheesiorahaston varoja. Tarkastuksen kattama ajanjakso ulottui tarkastuskäynnin kohteena olleiden maiden EU:hun liittymisestä vuoden 2016 loppuun.

Tarkastushavainnot

IV

Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että laadukkaan juomaveden saatavuus ja vesihuolto ovat Bulgarian, Unkarin ja Romanian kansalaisten kohdalla yleisesti ottaen parantuneet. Tämä johtuu suurelta osin viime vuosina toteutetuista huomattavista EAKR:n ja koheesiorahaston avulla rahoitetuista investoinneista. On kuitenkin yhä alueita, joilla kansalaisten vesihuollosta vastaava julkinen vedenjakeluverkosto ei täysin vastaa vuoden 1998 juomavesidirektiivissä asetettuja EU:n standardeja. Lisäksi edelleen tarvitaan huomattavia kansallisia julkisia ja yksityisiä investointeja, jotta näissä jäsenvaltioissa kyetään varmistamaan laadukkaan veden saatavuus kaikille kansalaisille ja jotta voidaan varmistaa EU:n rahoittamien vesialan infrastruktuuri-investointien asianmukainen ylläpito.

Suositukset

V

Komission olisi

1. seurattava jäsenvaltioiden valvontapuutteita voimassa olevien raportointimenettelyjen avulla ja tehostettava juomavesidirektiivin vaatimuksia tältä osin
2. puututtava käynnissä olevan juomavesidirektiivin tarkistuksen yhteydessä seuraaviin kysymyksiin tarpeisiin suhteutetuin toimin:
   1. jäsenvaltioiden olisi tiedotettava komissiolle paremmin pieniin vedenjakelualueisiin sovellettavista poikkeuksista
   2. raportointivelvoitteet olisi laajennettava koskemaan myös pieniä vedenjakelualueita
   3. raportoinnin olisi tapahduttava säännöllisesti, jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioilta saadaan ajantasaista tietoa juomavesidirektiivin noudattamisesta. Komission olisi harkittava esimerkiksi vaihtoehtoisten tietotekniikkavälineiden (esim. tiedonharavointi kansallisilta viranomaisilta) käyttöä, jotta raportointi helpottuisi ja nopeutuisi ja kyettäisiin varmistamaan ajantasaisten tietojen saatavilla olo.
   4. olisi tarkennettava vaatimuksia, jotka koskevat riittävien ja ajan tasalla olevien tietojen toimittamista kuluttajille ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta;
3. jäsenvaltioita olisi tuettava vesihävikin vähentämiseen tähtäävien toimien edistämisessä. Tämä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi sisällyttämällä vesihävikin vähentäminen juomavesi-infrastruktuuria koskevaan EU:n rahoitukseen tai lisäämällä vesihävikkiä koskevaa avoimuutta.

VI

Jäsenvaltioiden olisi

1. edellytettävä, että tietyntasoista vesihävikin vähentämistä koskevan suunnitelman olemassaolo on valintaperusteena kaikkien sellaisten vesialan hankkeiden yhteydessä, joiden avulla kyetään saavuttamaan kansalliset tavoitearvot
2. varmistettava, että vesihinnoittelussa otetaan huomioon vesi-infrastruktuurin kestävyys sekä sen ylläpito ja uudistaminen
3. harkittava tarvittaessa taloudellisen tai muun tuen myöntämistä kotitalouksille, joiden kohdalla vesihuoltopalveluiden hinnat ylittävät kohtuullisuusrajan, ja varmistettava samalla, että veden hinnoittelurakenne mahdollistaa kustannusten kattamisen kokonaan.

Johdanto

EU:n juomavesidirektiivi

01

Ilman vettä planeetallamme ei ole elämää. Ekosysteemimme, yhteiskuntamme ja taloutemme kukoistus vaatii riittävän määrän puhdasta ja raikasta vettä. EU:n kansalaisten terveyden suojaaminen turvallisesti saatavilla olevan laadukkaan juomaveden avulla on kuulunut jo vuosien ajan EU:n toimintapolitiikkaan. EU on vuodesta 1975 lähtien hyväksynyt vesialaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on suojella kuluttajia ja vedenkäyttäjiä haitallisilta vaikutuksilta. Korkealaatuisen ja turvallisen vesihuollon varmistaminen kaikille EU:n kansalaisille kuuluu kiinteänä osana myös EU:n ympäristöpolitiikkaan¹.

02

Ensimmäinen direktiivi juomaveden laadusta jäsenvaltioissa hyväksyttiin vuonna 1975². Toinen direktiivi ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen sovellettavista standardeista on juomavesidirektiivi, jonka tarkoituksena on ihmisten terveyden suojeleminen niiltä haitallisilta vaikutuksilta, jotka johtuvat ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta (ks. laatikko 1). Direktiivi hyväksyttiin vuonna 1980³, ja sitä tarkistettiin vuonna 1998⁴. Direktiivi on tällä hetkellä tarkistettavana.

03

Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa tilapäisesti veden laatua koskevista vaatimuksista. Poikkeukset voivat olla voimassa enintään kolmen vuoden ajan ja niiden kestoa voidaan jatkaa kahdesti (kolmen vuoden ajan kunkin jatkamisen yhteydessä).

Valvonta- ja raportointijärjestelyt

04

Jäsenvaltioilla on velvollisuus perustaa vedenjakelualueita ja tarkoituksenmukaisia valvontaohjelmia juomavesidirektiivissä asetettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti⁵. Juomavesidirektiivissä erotetaan toisistaan

• vedenjakelualueet, jotka toimittavat keskimäärin joko yli 1 000 kuutiometriä juomavettä päivässä tai palvelevat yli 5 000:ttä ihmistä; näihin vedenjakelualueisiin viitataan yleensä ”suurina vedenjakelualueina”
• vedenjakelualueet, jotka toimittavat keskimäärin joko alle 1 000 kuutiometriä juomavettä päivässä tai palvelevat alle 5 000:ttä ihmistä; näihin vedenjakelualueisiin viitataan yleensä ”pieninä vedenjakelualueina”
• vedenjakelualueet, jotka toimittavat keskimäärin joko alle 10 kuutiometriä juomavettä päivässä tai palvelevat alle 50:ttä ihmistä; näihin vedenjakelualueisiin viitataan yleensä ”erittäin pieninä vedenjakelualueina”.

05

Juomavesidirektiivissä vaaditaan lisäksi, että kuluttajien saatavilla on ajan tasalla olevaa tietoa⁶ ja että jäsenvaltiot julkaisevat kolmen vuoden välein raportin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta kuluneiden kolmen vuoden ajalta. Raportit on julkaistava kalenterivuoden kuluessa raportointijakson päättymisestä ja ne on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa julkaisemisesta.

06

Euroopan ympäristökeskus (EYK) kerää komission puolesta jäsenvaltioilta tiedot veden laadusta verkossa toimivan raportointijärjestelmän avulla⁷. EYK vastaa myös tietokantaan sisältyvien tietojen laaduntarkistuksista, minkä lisäksi se laatii kansalliset tietokannat, jotka jäsenvaltiot tarkistavat. Komissio julkaisee näiden tietojen perusteella yhteenvetokertomuksen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta koko unionissa. Yhteenvetokertomus julkaistaan yhdeksän kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden raporttien vastaanottamisesta.

07

Raportit muodostavat pääasiallisen välineen, jonka avulla havaitaan, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet juomavesidirektiivissä muuttujien arvoille asetettuja vaatimuksia. Jäsenvaltioiden on raportoitava veden laadusta kaikilla suurilla vedenjakelualueilla. Pieniä vedenjakelualueita koskeva raportointi on vapaaehtoista. Jäsenvaltiot voidaan vapauttaa juomavesidirektiivin säännöksistä erittäin pienillä vedenjakelualueilla, toisin sanoen yksittäisillä vesilähteillä, joilla toimitetaan vettä joko keskimäärin alle kymmenen kuutiometriä päivässä tai palvellaan alle 50:tä henkilöä.

Juomaveden laatu EU.ssa

8

Jäsenvaltiot suorittavat vuosittain useita miljoonia analyyseja osana juomaveden laadun arviointia koskevaa juomavesidirektiivin vaatimusta. Esimerkiksi raportointikaudella 2011–2013 suoritettiin 4,1 miljoonaa mikrobiologisia muuttujia koskevaa analyysia, 7,1 miljoonaa kemiallisia muuttujia koskevaa analyysia ja 17,5 miljoonaa osoitinmuuttuja-analyysia (ks. laatikko 1). Jos ainakin 99 prosenttia kaikista tiettynä vuonna tehdyistä analyyseista täyttää tietyn standardin, jäsenvaltion katsotaan noudattavan juomavesidirektiiviä kyseisen muuttujan arvon osalta.

9

Osoitinmuuttujien osalta standardin ylittäminen ei välttämättä merkitse sitä, että juomavesidirektiiviä ei olisi noudatettu, sillä useimmissa tapauksissa kyseessä ei ole ihmisten terveyteen kohdistuva välitön uhka. Vaikka useimmat osoitinmuuttujat eivät aiheuta välitöntä uhkaa ihmisten terveydelle, ne saattavat vaikuttaa välillisesti veden laatuun veden ulkonäön, maun tai hajun välityksellä (ja siten vaikuttaa kuluttajan suhtautumiseen). Esimerkiksi raudan osalta juomavesidirektiivissä asetettu raja-arvo on 200 µg/l. Jos rautapitoisuus on 300 µg/l, sen vaikutus veden makuun on huomattava ja vedestä tulee sameaa ja värillistä. Tällainen tulos on kuluttajista epämiellyttävä. Terveyteen vaikuttava arvo on 2 000 µg/l eli huomattavasti korkeampi kuin arvo, joka on kuluttajien kannalta hyväksyttävä. Osoitinmuuttujat saattavat myös häiritä asianmukaista käsittelyä. Esimerkiksi vedessä oleva orgaaninen aines saattaa johtaa puutteelliseen desinfiointiin.

10

Juomaveden laatu on EU:ssa yleisesti ottaen hyvä⁸. Esimerkiksi suurten vedenjakelualueiden suuri enemmistö näyttää noudattavan hyvin pitkälti juomavesidirektiivissä asetettuja mikrobiologisia ja kemiallisia muuttujia (ks. tarkemmat tiedot taulukossa 1). Lisäksi direktiivin yleinen noudattaminen parani EU:ssa huomattavasti raportointikauteen 2008–2010 verrattuna⁹.

Taulukko 1

Jäsenvaltiot¹ ja muuttujien noudattamisaste

	2008–2010	2011–2013
Mikrobiologisten muuttujien yleinen noudattamisaste
>99 %	23	27
95 % < X < 99 %	4	-
<95 %	-	-
Kemiallisten muuttujien yleinen noudattamisaste
>99 %	11	26
95 % < X < 99 %	11	12
<95 %	5	–
Osoitinmuuttujien yleinen noudattamisaste
>99 %	7	21
95 % < X < 99 %	10	53
<95 %	10	14

11

Pienten vedenjakelualueiden (jotka palvelevat koko EU:n alueella yhteensä noin 65:ttä miljoonaa ihmistä) kohdalla direktiivin keskimääräinen noudattamisaste oli raportointikaudella 2011–2013 yli 98 prosenttia¹⁰. Tämä kokonaistilannetta kuvaava luku osoittaa edistymistä raportointikauteen 2008–2010 verrattuna. Tuolloin keskimäärin vain noin 59 prosenttia kaikista pienistä vedenjakelualueista oli täysin juomavesidirektiivin vaatimusten mukaisia¹¹. Kauden 2008–2010 osalta kaikki jäsenvaltiot Tšekin tasavaltaa lukuun ottamatta raportoivat pienistä vedenjakelualueista. Raportointikauden 2011–2013 osalta tietoja antoi kuitenkin vain noin puolet jäsenvaltioista (joiden kohdalla pienet vedenjakelualueet palvelivat noin 34,6:tta miljoonaa kuluttajaa). Syynä tähän on se, että raportointi pienistä vedenjakelualueista ei ole pakollista.

12

Pienten vedenjakelualueiden valvontaan liittyvät puutteet otettiin huomioon myös seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, jossa kehotettiin lisäämään ponnisteluja juomavesidirektiivin täytäntöönpanemiseksi erityisesti pienten vedenjakelualueiden osalta¹².

Juomaveden jakelujärjestelmiin liittyvä hävikki

13

Juomavedenjakeluun vaikuttaa keskeisenä ongelmana fyysisen vesihävikin suuri määrä. Vesihävikki johtuu lähinnä huonosti ylläpidetyistä tai uudistamista edellyttävistä jakeluverkoista tapahtuvista vuodoista. Vesihävikkiä kuvaava prosenttiosuus lasketaan määrittämällä laskuttamattoman veden ja jakeluverkkoon tulevan veden kokonaismäärän välinen suhde.

14

Vuonna 2014 julkaistujen, kautta 2008–2010 koskevien tietojen mukaan noin puolessa jäsenvaltioista yli 20 prosenttia puhtaasta juomavedestä menetettiin jakeluverkossa ennen kuin se saavutti kuluttajien hanat. Joissakin jäsenvaltioissa osuus oli jopa 60 prosenttia¹³. Kauden 2011–2013 osalta yhteenvetokertomuksessa ja jäsenvaltioiden raporteissa ei – toisin kuin edellisellä kaudella – annettu lainkaan tietoa vesihävikistä.

15

Vesihävikin vähentäminen on tärkeää ympäristön kannalta (resurssien säästäminen) ja sillä on perustavanlaatuinen vaikutus vesilaitosten tuloksellisuuteen. Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan voimakkaasti resurssitehokkuutta. Tämä merkitsee veden resurssitehokkuuden lisäämistä ja samalla lisähyötyjä, joita saadaan veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvän energiankäytön vähenemisestä sekä vesilaskujen ja vesihävikin pienenemisestä¹⁴. Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa korostetaan niin ikään tarvetta lisätä tehokkuutta uudistamalla infrastruktuureja¹⁵.

EU rahoittaa toimia lähinnä EAKR:n ja koheesiorahaston avulla

16

Vesi-infrastruktuureihin kohdistettavan EU-rahoituksen keskeisenä lähteenä ovat Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot). Hankkeita on rahoitettu erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta.

17

Monet juomavettä koskevat hankkeet toteutetaan yhdessä jätevesihankkeiden kanssa¹⁶. Ohjelmakaudella 2007–2013 juomavettä koskeviin hankkeisiin ohjattiin rahoitusta yli 7,3 miljardia euroa. Määrästä noin neljä miljardia euroa osoitettiin EU13-jäsenvaltioille. Ohjelmakaudella 2014–2020 juomavettä koskevan rahoitusosuuden kokonaismäärä on noin 4,7 miljardia euroa, josta noin 3,4 miljardia euroa on osoitettu EU13-jäsenvaltioille (ks. liite I).

Juomaveden saatavuus

18

Puhtaan juomaveden saatavuus on hyvä koko EU:n alueella. On kuitenkin yhä alueita, joilla kansalaisille ei tarjota vesihuoltopalveluita. Eurostatin tietojen mukaan¹⁷ julkiseen vesijohtoverkkoon yhdistetyn väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Osuus on alhaisin Romaniassa, jossa julkiseen vedenjakeluverkkoon on yhdistetty vain 62 prosenttia väestöstä (ks. kaavio 1). Liitteessä II annetaan taustatietoa juomavesilähteistä EU:ssa.

19

Joulukuussa 2013 eurooppalainen ”Vesi on perusoikeus” -kansalaisaloite keräsi lähes 1,9 miljoonaa allekirjoitusta eri jäsenvaltioista. Aloitteessa komissiota vaaditaan ”[…] esittämään lainsäädäntöä, jolla pyritään toteuttamaan käytännössä Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymää ihmisten yleistä oikeutta veteen ja sanitaatioon sekä edistämään veden ja jätevesihuollon saatavuutta kaikille julkisena palveluna”¹⁸. Vuonna 2014 komissio julkaisi arviointinsa EU:n siihen mennessä antamasta laadukkaaseen juomaveteen liittyvästä tuesta. Komissio kannusti jäsenvaltioita varmistamaan, että vähimmäisvesihuolto on kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla¹⁹.

Veden hinnoittelu

20

Veden hinnoittelussa sovellettavat periaatteet – kustannusvastaavuus ja vesihuoltopalvelujen kohtuullinen hinta – asetettiin vuoden 2000 vesipolitiikan puitedirektiivissä²⁰. Hintojen pitäisi käytännössä kattaa ainakin toiminta- ja ylläpitokulut sekä huomattava osa poistoista, jotta vesi-infrastruktuurien kestävyyttä kyetään edistämään.

21

Samanaikaisesti vesihuoltopalveluiden on oltava paikallisen yhteisön kuluttajien saatavilla kohtuulliseen hintaan. Vedenhinnoittelun yhteydessä jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon yhteiskunnalliset, ympäristöön liittyvät ja taloudelliset vaikutukset pyrkiessään varmistamaan, että vesihuoltopalveluiden hinnat pysyvät kohtuullisella tasolla. Komission ohjeissa määritetään yleisesti hyväksyttäväksi osuudeksi neljä prosenttia kotitalouksien tuloista. Vesilaskun (juoma- ja jätevesi) kokonaisosuus kotitalouksien tuloista saisi siis olla enintään neljä prosenttia²¹.

Vesipolitiikkaa koskevat aiemmat tilintarkastustuomioistuimen tarkastukset ja muut viimeaikaiset tutkimukset

22

Tilintarkastustuomioistuin on julkaissut viime vuosina useita kertomuksia vesipolitiikasta ja juoma- sekä jätevesi-infrastruktuuria koskevista EU:n investoinneista²². Niiden keskeiset johtopäätökset esitetään liitteessä II.

23

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu julkaisi toukokuussa 2015 juomavesidirektiiviä koskevan raportin²³.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

24

Tarkastuksessa arvioitiin, paransivatko EU:n toimet laadukkaan juomaveden turvallista saatavuutta Bulgarian, Unkarin ja Romanian kansalaisten kohdalla. Tilintarkastustuomioistuin tutki erityisesti,

• onko juomavesidirektiivin vaatimukset täytetty
• paransivatko tutkitut EAKR:n/koheesiorahaston tuella rahoitetut hankkeet juomaveden laatua ja saatavuutta
• riittävätkö tuotetut tulot ja kansallinen lisärahoitus EU:n rahoittamien juomavesihuollon infrastruktuuri-investointien ylläpidon ja kestävyyden varmistamiseen.

25

Tarkastuksessa päätettiin keskittyä EU13-jäsenvaltioihin, koska tilintarkastustuomioistuin julkaisi jo vuonna 2010 kertomuksen, jonka aiheena oli juomavesi EU15-jäsenvaltioissa ohjelmakaudella 2000–2006²⁴. Jäsenvaltiot valittiin tarkastuskohteiksi lähinnä niille vuosina 2007–2020 suunnattavien EU:n varojen määrän (3,7 miljardia euroa) takia. Määrä on noin 50 prosenttia EU13-jäsenvaltioille juomavesihuoltoa varten ohjattavan EU:n rahoituksen kokonaismäärästä (ks. liite I). Valintaan vaikutti myös juomaveden rajallinen saatavuus (Romanian tapauksessa) sekä se, että kaudelta 2008–2010 raportoidun vesihävikin määrä oli suuri.

26

Tarkastusevidenssi kerättiin komissiosta ja tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista. Tarkastuksessa

• haastateltiin ympäristöasioiden pääosaston sekä alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston edustajia
• analysoitiin relevanttia EU:n ja kansallista dokumentaatiota
• haastateltiin esimerkiksi ympäristöministeriön, terveysministeriön, hallintoviranomaisen ja sääntelyviranomaisten edustajia tarkastukseen valituissa jäsenvaltioissa
• tehtiin tarkastuskäyntejä ja käytiin läpi aineistoa yhdeksän EAKR:n/koheesiorahaston hankkeen kohdalla (kolme hanketta kussakin kolmessa tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa); tutkittavana oli erilaisia hankeasiakirjoja, kuten hakemuksia, avustussopimuksia, raportteja ja muita hanketäytäntöönpanoon liittyviä asiakirjoja
• haastateltiin vesihuollon toimijoita, hankkeiden edunsaajia ja hallintoviranomaisia, jotka vastasivat tutkituista yhdeksästä hankkeesta.

27

Tarkastuksessa tutkitut EAKR:n/koheesiorahaston juomavesihankkeet liittyvät juomaveden tuotantosykliä koskevan infrastruktuurin kaikkiin eri osa-alueisiin. Niihin lukeutuvat vedenottoalueiden luominen tai palauttaminen (ks. kuva 1), puhdistamot (ks. kuva 2), varastointi sekä jakelu putkia pitkin (ks. kuva 3) ja pumppaamot. Kaikki tarkastukseen valitut hankkeet olivat niiden 20 hankkeen joukossa, jotka saivat kussakin jäsenvaltiossa eniten EU:n osarahoitusta ohjelmakaudella 2007–2013. Valittujen hankkeiden avulla pyrittiin kuvaamaan juomavesidirektiivin tavoitteiden täyttämiseen liittyviä keskeisiä näkökohtia sekä vedenjakeluun, vesihävikkiin ja veden laatuun liittyviä kysymyksiä.

28

Tarkastuksen kattama ajanjakso ulottui tarkastuskäynnin kohteena olleiden maiden EU:hun liittymisestä vuoden 2016 loppuun.

Huomautukset

Vuoden 1998 juomavesidirektiivi oli pantu täytäntöön suurelta osin vuoden 2016 loppuun mennessä

29

Euroopan unioni ei pysty saavuttamaan toimintapoliittisia tavoitteitaan, jos jäsenvaltiot eivät sovella EU:n lainsäädäntöä käytännössä vaikuttavalla tavalla. Jäsenvaltioiden vastuulla on saattaa direktiivit tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun aikarajan puitteissa. Lisäksi niiden vastuulla on koko EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano²⁵. Komission vastuulla on valvoa jäsenvaltioiden toimia ja varmistaa EU:n lainsäädännön noudattaminen sekä käyttää tarvittaessa virallisia oikeudellisia menettelyjä²⁶.

30

Juomaveden laatua koskeva EU-lainsäädäntö sisältyy pääasiassa juomavesidirektiiviin. Tilintarkastustuomioistuin arvioi,

• siirsivätkö tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot juomavesidirektiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja täyttivätkö ne direktiivin vaatimukset
• onko tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa tarjolla riittävästi juomavettä kaikille kuluttajille
• saadaanko valvontajärjestelyjen avulla tietoa juomavesidirektiivin täytäntöönpanosta
• saavatko kuluttajat ajan tasalla olevaa tietoa juomaveden laadusta
• tarkistaako komissio säännöllisesti juomavesidirektiivin tieteelliset ja tekniset näkökohdat.

Tarkastuskäynnin kohteena olleiden jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö täyttää juomavesidirektiivin vaatimukset

31

Juomavesidirektiivin vaikuttava siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on välttämätön vaihe varmistettaessa, että juomavesi yltää yhteiselle turvallisuustasolle kaikkialla EU:ssa. Komission oli varmistettava EU:hun liittymisen ajankohdasta lähtien²⁷, että jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö on EU:n puitelainsäädännön mukaista liittymissopimuksissa määrättyjä erityisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

32

Komissio suorittaa sääntöjenmukaisuustutkimuksia vertaamalla EU:n asettamia velvoitteita relevanttiin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Tutkimusten avulla komissio pyrkii arvioimaan, miten jäsenvaltioiden lainsäädännössä noudatetaan EU:n direktiivien vaatimuksia. Tämä toteutettiin Unkarin kohdalla vuonna 2004 ja Bulgarian sekä Romanian kohdalla vuonna 2007.

33

Komissio havaitsi näiden kolmen tarkastuskäynnin kohteena olleen jäsenvaltion tapauksessa, että kansallinen lainsäädäntö ei ollut kaikilta osin juomavesidirektiivin mukaista. Näin ollen rikkomismenettelyt (ks. laatikko 2) käynnistettiin Unkaria vastaan vuonna 2008 ja Bulgariaa sekä Romaniaa vastaan vuonna 2009²⁸ (ks. liite III).

34

Asianomaiset kolme jäsenvaltiota muuttivat kansallista lainsäädäntöään rikkomismenettelyjen tuloksena. Unkaria koskevan tapauksen käsittely päätettiin vuonna 2009 ja Romaniaa koskevan tapauksen käsittely vuonna 2010. Bulgarian kohdalla oli kyse mittavista muutoksista, joten komissio päivitti sääntöjenmukaisuustutkimustaan vuonna 2012 ja havaitsi uusia sääntöjen noudattamatta jättämisiä. Näin ollen rikkomismenettely päätettiin vasta vuonna 2015. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti, että tarkastuskäynnin kohteena olleiden kolmen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö täyttää nykyisin yleisesti ottaen juomavesidirektiivin vaatimukset.

Juomavesidirektiivin osalta myönnettiin poikkeuksia Unkarissa ja Romaniassa mutta ei Bulgariassa

35

Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista muuttujien arvoihin niiden itse määrittämään enimmäisarvoon asti sillä edellytyksellä, että poikkeuksesta ei aiheudu mahdollista vaaraa ihmisten terveydelle ja ettei ihmisten käyttöön tarkoitetun veden jakelua kyseisellä alueella voida hoitaa millään muulla kohtuulliseksi katsotulla tavalla (ks. laatikko 3).

36

Poikkeukset on rajattava mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Ne voivat olla voimassa enintään kolme vuotta. Jos poikkeukseen johtaneet syyt ovat olemassa vielä ensimmäisen kauden jälkeen, jäsenvaltiot voivat jatkaa poikkeuksen voimassaoloa vielä enintään kolmen vuoden ajan ilmoittamalla asiasta komissiolle. Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltio voi esittää komissiolle pyynnön kolmannesta poikkeuksesta, enintään kolmeksi vuodeksi.

37

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa mahdollisista suuria vedenjakelualueita koskevista poikkeuksista. Pieniä vedenjakelualueita koskevista poikkeuksista on ilmoitettava ainoastaan toisesta poikkeuksesta alkaen.

38

Unkarissa vuoden 2012 loppuun saakka kestäneen kolmannen poikkeuksen lopussa lähes 80 prosenttia poikkeuksen kohteena olevista vedenjakelualueista (289 aluetta 365:stä) ei vieläkään ollut direktiivin vaatimusten mukaisia. Toimenpiteet, joihin Unkarin viranomaiset olivat ryhtyneet poikkeuksen kohteena olevien alueiden tilanteen parantamista silmällä pitäen, alkoivat hiljalleen tuottaa tulosta. Huhtikuussa 2016 yhteensä 365:stä vedenjakelualueesta 66 ei ollut juomavesidirektiivin vaatimusten mukaisia. Tällä välin komissio käynnisti määräajan noudattamatta jättämisen seurauksena Unkaria vastaan rikkomismenettelyn toukokuussa 2016.

39

Myös Romanialle myönnettiin liittymissopimuksessa poikkeuksia²⁹, joista osa oli voimassa vuoden 2010 loppuun ja osa vuoden 2015 loppuun. Liittymisen jälkeen Romania on ilmoittanut komissiolle vielä seitsemän poikkeusta (eli toisen poikkeuksen), joiden määräajat vaihtelivat vuosien 2014 ja 2018 välillä. Romanian terveysministeriön mukaan vuoden 2015 lopussa oli kuitenkin vielä 335 vedenjakelualuetta, joilla veden laatua koskevia standardeja ei ollut vielä joidenkin muuttujien osalta saavutettu täysin. Asianomaiset vedenjakelualueet toimittivat vettä noin 762 000 ihmiselle (noin 3,8 prosenttia Romanian kokonaisväestöstä). Romanian viranomaisten mukaan suunnitteilla on lisätoimenpiteitä, joiden avulla juomavesidirektiivin noudattamista pyritään parantamaan. Toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa kaudella 2014–2020 suuria infrastruktuureja koskevan toimenpideohjelman, kansallisen maaseudun kehittämisohjelman ja kansallisen paikalliskehitysohjelman avulla.

40

Bulgariassa ei ollut myönnetty poikkeuksia tämän kertomuksen laatimisajankohtaan mennessä. Bulgarian terveysministeriön mukaan maassa on kuitenkin sääntöjenmukaisuusongelmia useilla eri alueilla. Vakavimmat ongelmat koskevat nitraattia/nitriittiä ja kohdistuvat noin 300 pieneen vedenjakelualueeseen. Asianomaisista alueista noin 150:n kohdalla sääntöjen noudattamatta jättäminen on jatkuvaa ja liittyy maatalouden käytäntöihin³⁰. Näin ollen voidaan arvioida, että noin 124 000 ihmistä eli 1,7 prosenttia kokonaisväestöstä käyttää juomavettä, joka ei ole täysin juomavesidirektiivin vaatimusten mukaista.

41

Olipa kyse poikkeuksen kohteena olevista alueista tai ei, kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa on kuluttajia, joiden saatavilla ei vieläkään ole riittävän laadukasta juomavettä. Jäsenvaltiot toteuttavat lieventäviä toimia, mutta joissakin tapauksissa liian myöhään. Näin kävi esimerkiksi Unkarissa. Romaniassa toteutetaan parhaillaan tällaisia toimia, mutta niiden vaikuttavuutta on vielä liian varhaista arvioida.

Juomavesidirektiivin valvontajärjestelyihin liittyvät puutteet

Jotkin jäsenvaltiot toimittavat valvontatiedot myöhässä

42

Vuosia 2002–2013 koskevat kolme yhteenvetokertomusta (ks. kohdat 5–7) julkaistiin keskimäärin yli 17 kuukauden viiveellä. Taulukossa 2 esitetään vuosia 2002–2013 koskeville yhteenvetokertomuksille asetetut määräajat ja tosiasialliset julkaisuajankohdat.

Taulukko 2

Yhteenvetokertomusten määräajat ja tosiasialliset julkaisuajankohdat

Yhteenvetokertomus	Määräaika	Julkaisuajankohta	Viivästys
2002–2004	marraskuu 2006	joulukuu 2007	13 kuukautta
2005–2007	marraskuu 2009	joulukuu 2011	25 kuukautta
2008–2010	marraskuu 2012	kesäkuu 2014	19 kuukautta
2011–2013	marraskuu 2015	lokakuu 2016	11 kuukautta

43

Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan³¹ tämä johtui jäsenvaltioiden toimitettavana olevien tietojen monimutkaisuudesta (muuttujien lukumäärän ja yksityiskohtaisten tietojen määrän osalta), mikä johti siihen, että jäsenvaltiot toimittivat puutteellisia ja viivästyneitä tietoja.

44

Raportointikaudelta 2011–2013 suurin osa jäsenvaltioista toimitti tiedot määräaikaan mennessä (helmikuu 2015)³². Kaksi jäsenvaltiota (Kreikka ja Italia) tarvitsi kuitenkin tietojensa toimittamiseen kuusi lisäkuukautta. Yksi jäsenvaltio – Unkari – puolestaan sai raporttinsa valmiiksi vasta huhtikuussa 2016 eli yli vuotta vaadittua myöhemmin.

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet kaikkia valvontavelvoitteita

45

Juomavesidirektiivi mahdollistaa tiettyjen muuttujien, etenkin osoitinmuuttujien valvonnan vähentämisen tai poistamisen. Jäsenvaltiot voivat yleensä vähentää testattavien näytteiden määrää tiettyjen muuttujien osalta, jos

1. vähintään kahtena peräkkäisenä vuotena otetuista näytteistä saadut tulokset ovat vakiot ja merkittävästi asetettuja raja-arvoja paremmat
2. ei ole sellaista tekijää, joka todennäköisesti saattaisi aiheuttaa veden laadun huononemista heikommaksi kuin näytteenottokohdassa³³.

46

Kun komission direktiivi (EU) 2015/1787 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltioilla on mahdollisuus poiketa muuttujista ja näytteenottotiheyksistä; edellytyksenä on riskinarvioinnin suorittaminen³⁴ (ks. kohdat 61–63).

47

Tarkastuskäynnin kohteena olleiden kolmen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö on juomavesidirektiivin valvontavaatimusten mukainen. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin käytännön valvontatoimissa useita tapauksia, joissa sääntöjä ei ollut noudatettu. Kolmen vuoden välein tapahtuvan raportoinnin yhteydessä ilmoitetaan kunkin muuttujan osalta valvottujen suurten vedenjakelualueiden prosenttiosuus. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kaikkien kolmen tarkastuskäynnin kohteena olleen jäsenvaltion osalta, että kautta 2011–2013 koskevassa raportoinnissa ei ollut valvottu kaikkien suurten vedenjakelualueiden kaikkia muuttujia eikä mahdollisille valvontapoikkeuksille ollut esitetty mitään perusteita tai selityksiä. Esimerkiksi hivenaineita³⁵ raportoitiin valvottavan keskimäärin 81 prosentissa Bulgarian ja Unkarin suurista vedenjakelualueista ja vain 41 prosentissa Romanian suurista vedenjakelualueista.

48

Tälle saatiin vahvistus myös joidenkin tarkastettujen EAKR:n/koheesiorahaston hankkeiden yhteydessä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvontaa ei ollut toteutettu kyseisten hankkeiden kohdalla juomavesidirektiivin mukaisesti. Erityisesti havaittiin, että testattujen muuttujien lukumäärä oli juomavesidirektiivissä vaadittua pienempi.

49

Bulgariassa kansalliset viranomaiset ovat tunnustaneet puutteellisen valvonnan aiheuttaman ongelman. Kuten ympäristöä koskevassa Bulgarian kansallisessa raportissa vuodelta 2012 mainitaan, suurin osa vesihuollon toimijoista ei noudata joidenkin muuttujien (esim. bentso(a)pyreeni, antimoni, elohopea ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt) osalta juomavesidirektiivissä asetettuja valvontavaatimuksia volyymin ja esiintyvyyden osalta³⁶. Lisäksi kaikkia suuria vedenjakelualueita ei valvottu kaikkien muuttujien osalta. Edellä mainittuja muuttujia valvottiin keskimäärin vain 66 prosentissa suurista vedenjakelualueista.

50

Lisäksi vuosia 2014 ja 2015 koskevien alustavien tietojen mukaan joitakin muuttujia, kuten kromi, rauta ja enterokokki, ei valvottu kaikilla pienillä vedenjakelualueilla: rautapitoisuutta valvottiin noin 90 prosentissa pienistä vedenjakelualueista ja kromi- sekä enterokokkipitoisuuksia noin 80 prosentissa pienistä vedenjakelualueista. Bulgariassa pienten vedenjakelualueiden piiriin kuuluvan väestön suuruus on noin 1,7 miljoonaa³⁷, joten pienet vedenjakelualueet, joita ei ollut testattu enterokokin osalta, palvelivat arviolta 330 000:tta ihmistä. Samanaikaisesti sääntöjen noudattamatta jättämisen aste oli testatuilla pienillä vedenjakelualueilla kaksi prosenttia.

51

Bulgarian viranomaisten mukaan riittävästä laboratoriokapasiteetista on pulaa: näytteet voidaan tarkistaa täysimääräisesti alueellisten terveystarkastusvirastojen 28 laboratoriosta vain kuudessa ja bromaattipitoisuudet voidaan testata niistä vain kahdessa. Alueellisten terveystarkastusvirastojen analysointikapasiteetin parantamiseen tähtäävä menettely on käynnissä kautta 2014–2020 koskevan ympäristöalan toimenpideohjelman yhteydessä.

Jäsenvaltioiden sääntöjenmukaisuusraportointia koskevissa EYK:n tarkastuksissa ei havaittu epäjohdonmukaisuuksia

52

EYK tarkastaa komission puolesta jäsenvaltioiden toimittamat sääntöjenmukaisuuden valvontaa koskevat tiedot. EYK:n suorittamiin asiakirjatarkastuksiin eivät sisälly paikalla toimitettavat tarkastukset, joten niiden laajuus on jo lähtökohtaisesti rajallinen. On myös tapauksia, joissa EYK olisi uskottavuustarkastusten avulla voinut havaita jäsenvaltioiden raportointiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia:

• virheellisyyksiä analyysien kokonaismäärässä (ja sitä myöden ylitysten esiintyvyydessä) kolibakteeria koskevan muuttujan kohdalla Romaniassa (ks. laatikko 4)
• nitriittejä koskevaan muuttujaan liittyvä virhe Bulgariassa; muuttuja viittaa todellisuudessa nitraatteja koskevaan muuttujaan.

Tiedot pieniä vedenjakelualueita koskevien valvontavaatimusten täyttämisestä puuttuvat

53

Pienet vedenjakelualueet toimittavat EU:n alueella juomavettä noin 65 miljoonalle ihmiselle. Komissio arvioi vuoden 2010 tietojen perusteella, että yli kolmasosaa pienistä vedenjakelualueista ei valvottu EU:ssa tehokkaasti tai toimitettu juomavesi ei täyttänyt kaikkia laatuvaatimuksia⁴¹. Tarkastuskäynnin kohteena olleissa kolmessa jäsenvaltiossa oli vuonna 2010 suuri määrä pieniä vedenjakelualueita, joita ei valvottu kunnolla: niiden osuus oli Romaniassa 44 prosenttia, Unkarissa 60 prosenttia ja Bulgariassa lähes 100 prosenttia, kun EU:n keskimäärä on 27 prosenttia.

54

Raportointikauden 2011–2013 osalta noin puolet jäsenvaltioista toimitti tiedot pienistä vedenjakelualueista ja raportoi (kaikki muuttujat mukaan luettuna) yli 98 prosentin yleisestä sääntöjenmukaisuusasteesta⁴². Komissio valvoi pienten vedenjakelualueiden sääntöjenmukaisuutta kesän 2016 aikana suoritetun kyselytutkimuksen avulla. Kyselyyn vastasi 21 jäsenvaltiota, jotka vahvistivat mikrobiologisia muuttujia koskevan yleisen noudattamisasteen olevan 98 prosenttia.

55

Pienistä vedenjakelualueista raportointi ei kuitenkaan ole juomavesidirektiivin mukaan pakollista. Komissio ei pysty tarkistamaan, tapahtuuko valvonta raportoidulla tavalla. Sen on oletettava, että jäsenvaltiot laativat raporttinsa vilpittömässä mielessä ja vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen⁴³.

56

Ei kuitenkaan ole selvää, onko tilanne tällainen. Komissio onkin käynnistänyt viime vuosina joukon aloitteita, joiden tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita valvomaan pieniä vedenjakelualueitaan kunnolla. Komissio julkaisi vuonna 2011 tutkimuksen, joka koski pieniä vedenjakelualueita koskevan riskinarvioinnin täytäntöönpanoa⁴⁴. Lisäksi komissio antoi vuonna 2014 ohjeasiakirjan, jossa esitettiin pieniä vedenjakelualueita koskevia parhaita käytäntöjä⁴⁵. Ohjeasiakirjan tulokset pienten vedenjakelualueiden valvonnan parantumisen kannalta tulevat näkyviin vasta kun jäsenvaltiot toimittavat seuraavaa raportointikautta (2014–2016) koskevat tietonsa vuoden 2018 alkupuolella.

Tiedot juomaveden laadusta eivät ole helposti kuluttajien saatavilla

57

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuluttajien saatavilla on riittävää ja ajan tasalla olevaa tietoa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta⁴⁶. Tämä vaatimus on siirretty asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä tarkastuskohteena olleissa kolmessa jäsenvaltiossa.

58

Tilintarkastustuomioistuin pani kuitenkin merkille, että komissio ei julkaissut jäsenvaltioille ohjeita, joissa olisi määritetty, kuinka juomavesidirektiivin vaatimukset olisi tältä osin täytettävä. Vuonna 2016 suoritetussa arviointitutkimuksessa havaittiin, että tällaisten tietojen käyttöön asettamiseen sovellettavissa käytännöissä esiintyy huomattavaa vaihtelua jäsenvaltioiden välillä ja jopa samassa jäsenvaltiossa toimivien vedentoimittajien välillä⁴⁷.

59

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastamiensa EAKR:n/koheesiorahaston hankkeiden osalta, että tiedot eivät aina ole helposti kuluttajien saatavilla, elleivät kansalaiset pyydä niitä itse tai ellei vedenjakeluverkossa tapahdu onnettomuuksia. Unkarissa kuluttajien saatavilla vuonna 2017 olevat tiedot ovat vuodelta 2014⁴⁸. Yhden Bulgariassa toteutetun hankkeen⁴⁹ ja yhden Romaniassa toteutetun hankkeen⁵⁰ tapauksessa kuluttajien saatavilla olevat tiedot olivat peräisin vuodelta 2015. Erästä toista Romaniassa toteutettua hanketta⁵¹ koskevia tietoja ei julkaistu lainkaan. Tiedot toimitettiin vain pyynnöstä. Tässä tapauksessa tarkastuskäynnillä todettiin, että vesihuollon toimijan sivusto oli ajan tasalla ja vuotta 2016 koskevat tiedot on julkaistu helmikuussa 2017.

Juomavesidirektiivin tarkistus on sisällytetty komission työohjelmaan vuodelle 2017

Komission vuosina 2003, 2008 ja 2013 suorittamat tarkistukset johtivat juomavesidirektiivin ensimmäiseen tarkistamiseen lokakuussa 2015

60

Komissio tarkistaa direktiivin liitteet tieteellisen ja teknisen edistyksen valossa vähintään viiden vuoden välein. Sen on tarvittaessa tehtävä muutosehdotuksia⁵². Ensimmäinen tarkistus tehtiin vuonna 2003. Asianomaisen tarkistuksen yhteydessä komissio järjesti konsultoinnin terveys- tai ympäristöministeriön, vesiyhdistysten ja tutkimusryhmien edustajien kanssa. Konsultoinnin perusteella todettiin, että mikrobiologiseen valvontaan on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä kuluttajilla esiintyy enemmän infektioita kuin myrkytyksiä.

61

Vuonna 2008 toteutetun toisen tarkistuksen yhteydessä komissio tilasi ulkoisen tutkimuksen juomavesidirektiivin mahdollisista tarkistuksista⁵³. Tutkimuksessa suositeltiin juomaveden turvallisuussuunnitelman sisällyttämistä juomavesidirektiiviin. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2004 käyttöön ottama juomaveden turvallisuussuunnitelman käsite koostuu kattavaan riskinarviointiin ja riskinhallintaan perustuvasta lähestymistavasta, johon sisältyvät vedenjakelun kaikki vaiheet vedenotosta sen siirtoon kuluttajille⁵⁴. Tutkimus saatettiin ajan tasalle vuonna 2010, jolloin painopisteeksi asetettiin juomaveden turvallisuussuunnitelma. Komissio totesi näiden kahden tutkimuksen perusteella marraskuussa 2010, että juomavesidirektiivin lainsäädännöllinen tarkistus ei tuolloin ollut tarpeen.

62

Komissio on järjestänyt vuodesta 2013 alkaen joukon kokouksia ja seminaareja, joissa on käsitelty juomavesidirektiivin täytäntöönpanoa ja mahdollista muuttamista kolmannen tarkistuksen yhteydessä⁵⁵. Kolmannen tarkistuksen perusteella komissio päätti muuttaa juomavesidirektiivin liitteiden II ja III tekstiä.

63

Juomavesidirektiivin liitteiden II ja III tarkistusta koskeva direktiivi hyväksyttiin lokakuussa 2015 ja jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöä 24 kuukauden kuluessa⁵⁶. Uuteen liitteeseen II sisältyy mahdollisuus toteuttaa juomaveden valvonta aiempaa joustavammin, jos riskinarvioinnissa noudatetaan juomaveden laadusta annetuissa WHO:n ohjeissa määritettyä veden turvallisuussuunnitelmaan perustuvan lähestymistavan periaatetta. Näin voidaan keskittää valvontaresursseja sinne missä niitä tarvitaan eniten ja harkita valvonnan vähentämistä tapauksissa, joissa riskinarvioinnin tulos sen sallii. Uudessa liitteessä III säädetään tarkistetuista vaatimuksista muuttujien analyysin osalta.

Komissio on havainnut juomavesidirektiivin uuden tarkistuksen olevan tarpeen, jotta lisäpuutteisiin kyetään kohdentamaan toimia

64

Komissio käynnisti joulukuussa 2014 sääntelyn toimivuutta koskevan ohjelman (REFIT) puitteissa juomavesidirektiiviä koskevan tutkimuksen ”Vesi on perusoikeus” -kansalaisaloitteen (ks. kohta 19) perusteella. Tutkimuksen oli tarkoitus toimia tukena arvioitaessa juomavesidirektiivin tarkistustarvetta. Tutkimus julkaistiin toukokuussa 2016⁵⁷.

65

Komissio hyväksyi tutkimuksen perusteella joulukuussa 2016 komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa todettiin, että juomavesidirektiivi täytti ihmisten terveyden suojelun edistämistä koskevat tavoitteensa⁵⁸. Tutkimuksessa yksilöitiin myös useita aloja, joita on parannettava

• tarkistamalla muuttujat, jotta turvallisuussuunnittelu ja riskiperusteinen lähestymistapa kyetään ottamaan paremmin huomioon
• vahvistamalla juomavesidirektiivin säännöksiä, jotta kyetään varmistamaan, että kuluttajien saatavilla on ajan tasalla olevaa tietoa
• puuttumalla juomaveden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista aiheutuvaan ongelmaan.

66

Komissio käynnisti marraskuussa 2015 juomaveden kanssa kosketuksissa olevia materiaaleja koskevan tutkimuksen, joka julkaistiin maaliskuussa 2017⁵⁹. Tällä hetkellä on käynnissä vaikutustenarviointi, joka on myös määrä julkaista vuoden 2017 loppuun mennessä. Komissio käyttää sitä tukena tarkistaessaan juomavesidirektiiviä. Tarkistus sisältyy komission työohjelmaan vuodelle 2017⁶⁰.

67

Lisäksi komissio käynnisti joulukuussa 2015 juomaveden muuttujia koskevan yhteistyöhankkeen, jota toteuttaa WHO:n Euroopan aluetoimisto. Hankkeen kesto on 18 kuukautta ja sen tarkoituksena on arvioida tuoreinta saatavilla olevaa aineistoa. Arvioinnin perusteella ehdotetaan tarkistettua listaa muuttujista, jotka on sisällytettävä tarkistetun juomavesidirektiivin liitteeseen I⁶¹.

Kaikki tarkastetut EAKR:n/koheesiorahaston hankkeet paransivat juomaveden laatua kohdealueilla, mutta vesihävikki on yhä yleinen ongelma

68

Tilintarkastustuomioistuin tutki tarkastuksessa yhdeksän EAKR:n/koheesiorahaston hanketta, kolme kussakin tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa. Tarkastuksessa arvioitiin, kuinka EU:n rahoittamat hankkeet olivat edistäneet juomavesidirektiivin tavoitteiden saavuttamista. Kaaviossa 2 luodaan yleiskatsaus tarkastettuihin hankkeisiin. Kustakin hankkeesta annetaan lisätietoa liitteessä V.

69

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti näiden hankkeiden osalta, soveltuivatko ne laadukkaan juomaveden saatavuuden parantamiseen tai vesihävikin vähentämiseen. Tilintarkastustuomioistuimen arviointi perustui

• hankeasiakirjojen läpikäyntiin (esim. hakemukset, avustussopimukset, loppuraportit, laboratorioiden tutkimussuunnitelmat ja muut hanketäytäntöönpanoon liittyvät asiakirjat)
• haastatteluihin, joiden kohteena oli vesihuollon toimijoita, hankkeiden edunsaajia ja hallintoviranomaisia.

70

Hankkeiden edunsaajina oli kuntia, kuntayhtymiä ja maakuntia. Kaikki Bulgariassa ja Romaniassa tarkastetut hankkeet olivat monialaisia: juomaveden lisäksi niissä käsiteltiin myös jätevesiongelmia, jotka olivat niin ikään painopisteenä molemmissa maissa.

71

Tarkastetuista yhdeksästä hankkeesta viisi oli suurhankkeita. Näiden viiden hankkeen yhteydessä JASPERS⁶² (komission, Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin välinen yhteinen tekninen palvelu) osallistui hankevalmisteluun ja antoi riippumattomia neuvoja, joiden tarkoituksena oli tukea edunsaajia ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia.

72

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kaikkien tarkastettujen hankkeiden osalta, että hankkeiden täytäntöönpanoa edeltävä tilanne sekä veden laatua, vedenjakeluverkkoon kytketty väestöä ja vedenjakeluverkon tilaa (esim. infrastruktuurin ikä ja vesihävikin prosentuaalinen osuus) koskevat tiedot oli asianmukaisesti arvioitu ja kuvattu avustushakemuksessa.

Tarkastetut päätökseen saatetut EAKR:n/koheesiorahaston hankkeet saavuttivat yleisesti ottaen suurimman osan tavoitteistaan, joskin joissakin tapauksissa viipeellä

Hanketavoitteiden saavuttaminen

73

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti tavoitearvot ja indikaattorit, jotka oli asetettu tarkastuskohteena olleille päätökseen saatetuille EAKR:n/koheesiorahaston hankkeille. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että hankkeet saavuttivat päätavoitteensa, joihin lukeutuivat vedenlaadun parantaminen, juomaveden saatavuuden parantaminen ja vesihävikin vähentäminen. Tavoitteet oli määritetty kutakin hanketta koskevissa kustannus-hyötyanalyyseissa, toteutettavuustutkimuksissa, avustussopimuksissa tai hankehakemuksissa (ks. taulukko 3).

Taulukko 3

Tarkastettujen EAKR:n/koheesiorahaston hankkeiden päätavoitteet

Jäsenvaltio	Tarkastettujen hankkeiden päätavoitteet	Keskeiset juomavettä koskevat toimet
Bulgaria	Veden laadun parantaminen Vesihävikin vähentäminen	Vedenpuhdistamon ja pumppaamojen jälleenrakentaminen (suurhanke) ja vanhojen vesiputkien korvaaminen uusilla.
Unkari	Veden laadun parantaminen	Vedenjakeluverkon kunnostaminen ja uusien pumppaamojen kehittäminen, liitäntäjärjestelmän rakentaminen olemassa olevan jakeluverkon ja uusien vedentuotantojärjestelmien välille, uusien kaivojen rakentaminen uusien vesilähteiden hyödyntämistä varten sekä uusien vedenpuhdistamoiden rakentaminen.
Romania	Veden laadun parantaminen Juomaveden saatavuuden parantaminen Vesihävikin vähentäminen	Vedenpuhdistamoiden kunnostaminen ja rakentaminen, vesikaivojen ja -säiliöiden rakentaminen, jakeluverkon laajentaminen ja kunnostaminen.

74

Bulgariassa Gabrovon suurhankkeen yhteydessä rakennettiin uudelleen vedenpuhdistamo ja pumppaamot (ks. kuva 4). Lisäksi kaikkien kolmen hankkeen tapauksessa verkon vesiputket kunnostettiin ja hankittiin käyttöluvat.

75

Unkarin tapauksessa testaustulokset osoittivat veden laadun parantuneen kaikkien tutkittujen kolmen hankkeen kohdalla. Kaksi hanketta (Békés ja Szekszárd) ei kuitenkaan ollut tarkastuksen aikaan vielä toiminnassa. Lisäksi yhden hankkeen (Szekszárd) kohdalla lisäinvestoinnit ovat tarpeen, jotta juomavesidirektiivin noudattaminen kyetään varmistamaan pitkällä aikavälillä. Tämä johtui heikosta suunnittelusta (ks. laatikko 5).

76

Romaniassa tarkastettujen kolmen hankkeen osalta havaittiin, että Cluj’n ja Sălaj’n maakunnissa toteutetut hankkeet, joiden tavoitteena oli juomaveden käsittelyn ja jakelun parantaminen, saavuttivat tavoitteensa. Călărașissa toteutettu hanke puolestaan saavutti tavoitteensa vain osittain (ks. laatikko 6).

77

Myös kolmas, Constanțan alueella toteutettu hanke saavutti tuotosindikaattorinsa, jotka koskivat fyysisen infrastruktuurin kunnostamista tai rakentamista⁶⁴, mutta tulosindikaattoreiden täyttyminen voidaan tarkistaa vasta vuonna 2019, kun kaudella 2014–2020 rahoitettava osuus urakasta saadaan päätökseen (ks. kohta 79).

78

Hankkeiden bulgarialaisten edunsaajien oli raportoitava hankkeiden päätösvaiheessa hallintoviranomaisille hankkeiden tuotoksista ja rahoituksen toteutumisesta, mutta ei niiden vaikutuksista. Esimerkiksi vesihävikki ja palvelun keskeytyminen olivat pääasiallisia juomaveteen liittyviä ongelmia, jotka oli tarkoitus ratkaista Bulgariassa toteutettujen hankkeiden avulla. Avustussopimuksiin ei kuitenkaan sisältynyt näitä kahta tekijää koskevia indikaattoreita. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa saatiin kuitenkin vahvistus sille, että kaikki tarkastetut EAKR:n/koheesiorahaston hankkeet edistivät vesihävikin ja palveluiden keskeytymisen vähentämistä.

Hankkeiden täytäntöönpanoviiveet

79

Kaikki Unkarissa ja Romaniassa tarkastetut hankkeet saatiin päätökseen suunniteltua myöhemmin. Unkarissa toteutettujen hankkeiden päättyminen viivästyi 6–8 kuukaudella alkuperäisissä avustussopimuksissa määritettyyn aikatauluun nähden. Romaniassa toteutetuista kolmesta hankkeesta kaksi viivästyi yli 30 kuukaudella. Kolmatta hanketta, jonka oli määrä päättyä marraskuussa 2015, jatkettiin yrittäjän maksukyvyttömyyden takia ohjelmakaudelle 2014–2020. Hankkeen arvioituna päättymisajankohtana on nyt vuoden 2019 loppu. Tilanne oli huomattavasti parempi Bulgariassa, jossa hankkeista kaksi saatettiin päätökseen pienellä kolmen kuukauden viiveellä ja kolmas hanke aikataulun mukaisesti.

Hankkeiden rahoituksen toteuttaminen

80

Unkarissa tarkastetuista hankkeista ainoastaan yksi toteutui alkuperäisen kustannusarvion mukaisesti. Tarkastetuista hankkeista kahden muun (Békés ja Szekszárd) lopulliset kustannukset ylittyivät avustussopimuksessa määritettyihin kokonaiskustannuksiin verrattuna: Békésin tapauksessa yli 20 prosentilla ja Szekszárdin kohdalla yhdeksällä prosentilla. Kustannusten kasvu liittyi molemmissa tapauksissa siihen, että rakennuskustannukset osoittautuivat hankintamenettelyn jälkeen arvioitua suuremmiksi. Hallintoviranomainen hyväksyi kustannusten lisäykset ja muutti avustussopimusta useaan otteeseen. Tämä johti myös vastaaviin EU-rahoituksen lisäyksiin.

81

Toisaalta voidaan todeta, että Bulgariassa ja Romaniassa tarkastettujen hankkeiden lopulliset kustannukset olivat huomattavasti avustussopimuksessa alun perin budjetoitua alhaisempia (ero oli 19–33 prosenttia). Tämä johtui lähinnä julkisiin hankintamenettelyihin liittyneistä säästöistä. Yhden Bulgariassa (Gabrovo) toteutetun suurhankkeen tapauksessa kustannusten alenemista aiheutui myös hankkeen laajuuden tarkistamisesta (ks. laatikko 7).

Juomavesijärjestelmän vesihävikki on yhä suuri

82

Vesihävikki muodostuu lähinnä vedestä, joka vuotaa järjestelmästä ennen loppukäyttäjän tavoittamista (tekninen tai fyysinen hävikki). Vesihävikkiä aiheuttaa myös vesi, jonka käytöstä ei laskuteta asianmukaisesti esimerkiksi laittomien liitäntöjen tai kulutuksen virheellisen mittauksen takia (kaupallinen tai näennäinen hävikki)⁶⁵. Ensin mainittu vesihävikki lisää tuotantokustannuksia aiheettomasti (vettä on tuotettava vaadittua enemmän) ja jälkimmäinen vesihävikki merkitsee puolestaan tulonmenetyksiä. Vesihävikki arvioidaan yleensä järjestelmän veden sisään- ja ulosvirtausta koskevan laskelman perusteella.

83

Maailmanpankin vuonna 2015 suorittaman tutkimuksen mukaan⁶⁶ keskimääräinen vesihävikki oli EU:ssa vuonna 2012 noin 34 prosenttia. Tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista vain Unkari ilmoitti pienemmän prosenttiosuuden (24 prosenttia). Romania raportoi noin 40 prosentin ja Bulgaria yli 60 prosentin vesihävikistä (ks. kaavio 3). Vesihävikki itse asiassa kasvoi kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa vuoden 2005 (tai Romanian tapauksessa vuoden 2007) ja vuoden 2013 välillä. Raportoidun vesihävikin kasvu johtuu erityisesti Romanian tapauksessa lähinnä mittauksen paranemisesta, minkä seurauksena vuodot kyettiin mittaamaan tarkemmin.

84

Komissio totesi kauden 2014–2020 osalta, että vedenkäyttöä oli tarpeen tehostaa kaikissa kolmessa tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa, vesihävikin vähentäminen mukaan luettuna⁶⁷. Lisäksi komissio julkaisi vuonna 2015 vuotojen hallinnan hyviä käytäntöjä koskevan EU:n viiteasiakirjan, jonka tarkoituksena oli auttaa jäsenvaltioita ratkaisemaan nämä ongelmat ja antaa ohjeita sellaisten toimintapolitiikkojen suunnitteluun, joiden avulla tehostetaan vedenkäyttöä vedenkäsittelylaitoksissa kaikkialla EU:ssa⁶⁸. Bulgarian osalta vesihuollon parantamistarvetta on painotettu myös neuvoston maakohtaisissa suosituksissa vuodesta 2012 alkaen⁶⁹.

85

Unkarissa vesilaitosyhdistys suoritti vuonna 2008 vertailun, jossa todettiin, että keskimääräinen vesihävikki oli Unkarissa vuonna 2008 noin 15–17 prosenttia (vesihävikki vaihteli siten, että neljän parhaan palveluntarjoajan kohdalla se oli noin 10–13 prosenttia ja heikoimman kohdalla 40 prosenttia). Ohjelmakaudella 2007–2013 vesihävikin vähentäminen alle 20 prosenttiin oli yksi EU:n osarahoittamien hankkeiden valintaperusteista.

86

Romaniassa vedenjakeluverkon vesihävikin tasoa pidetään hyväksyttävänä, jos sen osuus on alle 15 prosenttia jakelujärjestelmään tulevan veden kokonaismäärästä⁷⁰. Kunnostus- tai nykyaikaistamistyöt ovat pakollisia, jos vesihävikin osuus (vedenotosta käyttäjälle siirtämiseen) on yli 20 prosenttia. Ohjelmakauden 2007–2013 rahoituksen vähäisyyden takia etusijalle asetettiin kuitenkin veden saatavuuden parantaminen ja täten vedenjakeluverkon laajentaminen.

87

Bulgarian 60 prosentin vesihävikki on erittäin korkea muihin EU-maihin verrattuna. Kullekin vesihuollon toimijalle on asetettu erilliset vesihävikkiä koskevat tavoitearvot, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Lisäksi on asetettu kansallinen tavoitearvo (49 prosenttia), joka on määrä saavuttaa vuoteen 2026 mennessä⁷¹. Vesi- ja jätevesihuoltoa koskevassa strategiassa vuosille 2014–2023 asetettiin lisäksi kansallisella tasolla sovellettava vesihävikin tavoitearvo (30 prosenttia), joka on määrä saavuttaa vuoteen 2039 mennessä⁷².

88

Taulukossa 4 kuvataan vesihävikkiä koskevaa tilannetta ennen tarkastettujen hankkeiden toteuttamista ja sen jälkeen. Tarkastetuista yhdeksästä EAKR:n/koheesiorahaston hankkeesta yhtä lukuun ottamatta kaikki johtivat vesihävikin vähenemiseen (ks. kohta 76 ja laatikko 6). Tuoreempien tietojen mukaan tähän hankkeeseen liittyvä vesihävikki on kuitenkin pienentynyt hankkeen päätökseen saattamisen jälkeen.

Taulukko 4

Vesihävikki ennen tarkastettujen hankkeiden toteuttamista ja sen jälkeen

Jäsenvaltio	Hanke	Vesihävikki ennen hanketta	Tavoitearvot	Vesihävikki hankkeen jälkeen
Bulgaria	Hanke 1 (Gabrovo)1	73 %	39 %	44 %
	Hanke 2 (Veliko Tarnovo)1	70 % (hankkeen kohteena olevalla alalla)	20 %	20 % (hankkeen kohteena olevalla alalla)
	Hanke 3 (Panagyurishte)1	60 % (hankkeen kohteena olevalla alalla)	Ei määritetty	44 % (hankkeen kohteena olevalla alalla)
Unkari	Hanke 1 (Békés)	30 %	Ei määritetty	28 %
	Hanke 2 (Szekszárd)	13 %	Ei määritetty	10,9 %
	Hanke 3 (Gyömrő)	8,8 %	Ei määritetty	7,7 %
Romania	Hanke 11 (Călărași)	34 % (jakelujärjestelmässä)	19 %	50,4 % (koko järjestelmässä, vedenotto ja käsittely mukaan luettuna)
	Hanke 21 (Constanța)	64 %	45,2 %	44 %
	Hanke 31 (Cluj)	42 %	36 %	36,9 %

EU:n osarahoituksen lisäksi tarvitaan vielä huomattavasti rahoitusta, jotta kyetään varmistamaan laadukkaan juomaveden saatavuus ja EU:n rahoittamien investointien riittävä ylläpito

89

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, yksilöivätkö tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot, kuinka paljon ne tarvitsevat lisärahoitusta varmistaakseen, että kansalaisten saatavilla on laadukasta juomavettä. Tarkastuksessa arvioitiin myös, kartoittivatko asianomaiset jäsenvaltiot, missä määrin lisärahoitusta voidaan saada kansallisten julkisten ja yksityisten resursseista. Tilintarkastustuomioistuin tutki niin ikään, otettiinko kustannusten kattamisen periaate asianmukaisesti huomioon asettamalla vedenhinnoittelun taso sellaiseksi, että olemassa olevien infrastruktuurien ylläpidosta kyetään huolehtimaan kunnolla.

Kolmen tarkastuskäynnin kohteena olleen jäsenvaltion investointivajeen arvioidaan olevan kuusi miljardia euroa vuoden 2020 loppuun mennessä

90

EU:n talousarviosta maksettavan taloudellisen tuen ei pitäisi korvata kansallisia julkisia menoja⁷³. Tämä tarkoittaa, että käytössä on oltava riittävästi kansallisia julkisia ja yksityisiä resursseja, joiden avulla kyetään varmistamaan riittävä investointien taso pitkällä aikavälillä ja ylläpitämään EU:n rahoituksen avulla jo perustettu infrastruktuuri, koska näihin investointeihin ei voida tulevaisuudessa osoittaa EU:n rahoitusta.

91

Lisäksi on vielä todettava, että samoihin menoihin voidaan kohdistaa tukea ainoastaan yhdestä EU:n rahastosta tai välineestä⁷⁴. Juomavesihankkeita pidetään tuloja tuottavina hankkeina. Niiden kohdalla voidaan rahoittaa vain tukikelpoisia menoja, joista on vähennetty potentiaaliset nettomääräiset tulot. Nettomääräisissä tuloissa otetaan sisään tulevien kassavirtojen lisäksi huomioon myös ulos menevät kassavirrat, kuten toimintakulut (ylläpitokulut mukaan luettuna) ja investoinnin korvaamisesta aiheutuvat kulut tietyn viiteajanjakson aikana.

92

Juomavesi-investointeja koskevat EAKR:n/koheesiorahaston rahoitusosuudet olivat EU13-jäsenvaltioissa ohjelmakaudella 2007–2013 kaikkiaan noin neljä miljardia euroa. Ohjelmakaudelle 2014–2020 suunniteltu määrä on noin 3,4 miljardia euroa. Juomavesialan hankkeille suunnattavat EAKR:n/koheesiorahaston määrärahat ovat kolmessa tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa noin 3,7 miljardia euroa sekä ohjelmakaudella 2007–2013 että ohjelmakaudella 2014–2020 (taulukko 5).

Taulukko 5

EAKR:n/koheesiorahaston rahoitus juomavesialan hankkeille Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa

Määrä (miljoonaa euroa)	2007–2013	2014–2020	Yhteensä
Bulgaria	166	145	311
Unkari	529	216	745
Romania	1 388	1 261	2649
Yhteensä	2 083	1 622	3 705

93

Bulgaria hyväksyi vuonna 2014 vesi- ja jätevesihuoltoalan strategian vuosille 2014–2023⁷⁵. Tavoitteena on parantaa vesihuoltopalveluiden laatua ja saavuttaa EU:n ympäristöstandardit. Asiakirjan mukaan juomavettä koskevien kauden 2014–2023 investointitarpeiden (vedenotto, käsittely, siirtäminen ja jakelu) arvioidaan olevan noin 2,5 miljardia euroa (5 miljardia Bulgarian levaa). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että juomaveteen liittyviin, Bulgariassa kaudella 2014–2020 toteutettaviin investointeihin myönnettävän EU:n rahoituksen määrä on noin 145 miljoonaa euroa. Bulgarian kohdalla vallitseva investointivaje on siis noin 1 600 miljoonaa euroa⁷⁶ vuoteen 2020 mennessä.

94

Romaniassa laatuvaatimusten mukaisuus ja juomavesidirektiivin määräaikojen noudattaminen pyrittiin varmistamaan siten, että viranomaiset hyväksyivät vuonna 2004 täytäntöönpanosuunnitelman ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. Suunnitelmassa määritettiin juomavesihuollon kannalta tarpeen olevat toimet ja siihen liittyvät rahoitustarpeet vuoden 2015 loppuun mennessä. Rahoitustarpeiden arvioitiin olevan 5,6 miljardia euroa. Määrää tarkistettiin myöhemmin kauden 2014–2020 suuria infrastruktuureja koskevassa toimenpideohjelmassa 5,8 miljardiin euroon. Mainitun määrän katsottiin olevan tarpeen kaudella 2007–2013 jo tehtyjen investointien lisäksi (EU:n rahoitusosuus 1,38 miljardia euroa). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että juomaveteen liittyviin, Romaniassa kaudella 2014–2020 toteutettaviin investointeihin myönnettävän EU:n rahoituksen määrä on noin 1,26 miljardia euroa. Tämä osoittaa, että Romanian kohdalla vallitseva investointivaje on noin 4 540 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä.

95

Lopuksi voidaan todeta, että Unkarissa tarvitaan kansallisia tai muita lisäresursseja – joskin huomattavasti pienemmässä määrin – jotta vedenlaadun parantamistarpeisiin kyetään vastaamaan. Vuonna 2013 suoritetussa arvioinnissa todettiin, että investointitarpeet, jotka liittyvät vedenlaadun parantamiseen Unkarissa vuoteen 2020 asti, olivat noin 415–460 miljoonaa euroa (130 000–140 000 miljoonaa Unkarin forinttia). EU:n rahoitusosuus ohjelmakaudella 2014–2020 on 216 miljoonaa euroa (67 634 miljoonaa Unkarin forinttia)⁷⁷. Investointivaje voi näin ollen nousta Unkarin kohdalla 244 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

Käyttömaksut eivät riitä varmistamaan hankkeiden kestävyyttä

96

Vesihuoltopalveluiden taloudellinen kestävyys on varmistettu, kun palvelun tarjoamisesta kertyvät tulot riittävät kattamaan toiminta- ja ylläpitokulut sekä pääomakulut, jolloin investoinnit voidaan uusia. Kyseessä on kustannusten kattamisen periaate.

97

Komission ohjeissa esitettiin sekä ohjelmakaudella 2000–2006 että ohjelmakaudella 2007–2013, että veden hinnoittelu kattaisi vähintään toiminta- ja ylläpitokulut sekä huomattavan osan omaisuuseristä tehtävistä poistoista⁷⁸. Poistojen voidaan katsoa ennakoivan infrastruktuurin uusimisesta tulevaisuudessa aiheutuvia kuluja.

98

Ohjelmakauden 2014–2020 toimenpideohjelmien hyväksyminen edellyttää, että kustannusten kattamista koskeva ennakkoehto täyttyy; toisin sanoen eri vedenkäyttäjien on osallistuttava riittävällä osuudella vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen⁷⁹. ”Riittävän” osuuden määrittely jää kuitenkin jäsenvaltioiden harkintaan.

99

Bulgariassa kauden 2014–2023 strategian mukaan suuressa osassa Bulgarian vesiyhtiöitä toimintakuluja ei kateta vesimaksuista kertyvien tulojen avulla, vaikka maksuja on nostettu vuodesta 2008 alkaen (vesimaksut nousivat 16 prosentilla vuosina 2008–2011 kuutiometrihinnan noustessa 1,19 Bulgarian levasta 1,38:aan). Itse asiassa kaikkien strategiassa kehitettyjen ennusteiden mukaan vesi- ja jätevesihuollon keskimääräisiä maksuja olisi korotettava vuoteen 2024 mennessä noin kaksinkertaisiksi vuoden 2011 maksuihin verrattuna, jotta sääntöjenmukaisuutta ja kestävyyttä koskeva tavoite saavutetaan.

100

Kustannusten kattamista koskevan periaatteen noudattamatta jättämisestä aiheutuu huomattava riski EU:n osarahoittamien infrastruktuurien kestävyyden kannalta. Esimerkiksi Bulgariassa tarvittaisiin vuosittain keskimäärin yli 400 miljoonaa euroa (800 miljoonaa Bulgarian levaa) pelkästään verkon pituuden ja keskimääräisen käyttöiän säilyttämiseen nykyisellään. Kuitenkin vuosina 2007–2011 investoitiin vuosittain keskimäärin alle 100 miljoonaa euroa (200 miljoonaa Bulgarian levaa)⁸⁰.

101

Samanaikaisesti vesihuoltopalveluiden on oltava kuluttajien saatavilla kohtuulliseen hintaan. Komission ohjeissa⁸¹ määritetään yleisesti hyväksyttäväksi osuudeksi neljä prosenttia kotitalouksien tuloista. Vesilaskun (juoma- ja jätevesi) kokonaisosuus kotitalouksien tuloista saisi siis olla enintään neljä prosenttia. Hintojen kohtuullisuuden periaate on otettu huomioon tarkastuskäynnin kohteena olleiden kolmen jäsenvaltion lainsäädännössä. Bulgariassa hintojen kohtuullisuus on varmistettu, kun vesihuoltopalvelulaskuista aiheutuvat kulut ovat asianomaisella alueella korkeintaan 2,5 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä kuukausituloista⁸². Romaniassa suositeltu yleinen vesi- ja jätevesihuoltopalveluiden kohtuullisuusraja on 3,5 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä kuukausituloista kansallisella tasolla (määritetty erikseen kaupunki- ja maaseutualueiden osalta)⁸³. Hankehakemusten tietojen perusteella hintataso oli keskimäärin 2–2,5 prosenttia keskituloisten kotitalouksien nettotuloista. Unkarissa puolestaan hintojen kohtuullisuuden periaate on mainittu lainsäädännössä⁸⁴, mutta kohtuullisuusrajaa ei ole varsinaisesti määritelty.

102

Bulgariassa ja Romaniassa vesihuollon toimijat asettavat vesimaksut, jotka sääntelyelin vahvistaa⁸⁵. Molempien maiden kansallisen lainsäädännön mukaan hinnoittelun avulla on katettava palvelun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, varmistettava palvelun tehokas ja turvallinen toiminta, ympäristön säilyttäminen ja suojelu sekä kansanterveys ja rajoitettava veden liikakäyttöä ja kannustettava pääomainvestointeja, jotta kyetään varmistamaan vesihuollon toimijan taloudellinen riippumattomuus ja palvelun jatkuvuus⁸⁶.

103

Lisäksi Romaniassa EU:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanosta vastaavien vesihuollon toimijoiden on perustettava vararahasto, jonka avulla varmistetaan ylläpito, korvaaminen ja kehittäminen koko investointijakson ajan. Se olisi kustannettava vesihuoltopalveluista kertyvin tuloin ja otettava näin ollen huomioon hinnoittelussa⁸⁷. Tarkastetuista kolmesta hankkeesta kahdessa hinnoittelussa ei kuitenkaan otettu vararahastoa huomioon. Yhden tarkastuskohteena olleen hankkeen (Călărașissa) kohdalla vesihuollon toimijan mukaan vararahaston ottaminen huomioon hinnoittelurakenteessa olisi johtanut kotitalouskuluttajien kannalta liian korkeisiin vesimaksuihin. Tällöin ylläpito saattaa jäädä standardien alapuolelle ja laitosta saattaa olla mahdotonta korvata pitkällä aikavälillä. Samalla vesi-infrastruktuurin kestävyys pitkällä aikavälillä saattaa joutua vaakalaudalle.

104

Unkarissa vaaditaan, että kustannukset katetaan kokonaisuudessaan. Vuodesta 2012 alkaen on vaadittu, että kansallisen tason hinnoittelua koskevat tarkat vaatimukset vahvistetaan alasta vastaavan ministerin antamalla säädöksellä⁸⁸. Samassa lainsäädännössä tarkennettiin, että vuoden 2012 hintoja voidaan nostaa enintään 4,2 prosentilla vuoden 2011 hintoihin verrattuna. Vuonna 2013 annetussa laissa⁸⁹ täsmennettiin, että hintoja on laskettava heinäkuusta 2013 alkaen kymmenellä prosentilla vuoden 2012 hintoihin verrattuna. Hinnat ovat sen jälkeen pysyneet muuttumattomina, sillä hinnoittelua koskevaa säädöstä ei ole vielä hyväksytty.

105

Unkarissa tarkastettujen kolmen hankkeen tapauksessa vuoden 2016 hinnat olivat keskimäärin 15 prosenttia alhaisempia kuin hakemuksissa ilmoitetut, hankkeiden arvioinnissa käytetyt hinnat. Tämä merkitsee, että kustannuksia ei mahdollisesti kyetä kattamaan eikä näin ollen myöskään ylläpitoa kyetä välttämättä suorittamaan kunnolla. Käytössä ei myöskään kenties ole riittävästi varoja, joiden avulla voitaisiin huolehtia laitteiden korvaamisesta pitkällä aikavälillä ja varmistaa näin vesialan infrastruktuurien kestävyys.

106

Tilintarkastustuomioistuin on jo tuonut useissa aiemmissa kertomuksissaan esiin vastaavanlaisia ongelmia, jotka liittyvät riskiin, että kertyneet tulot eivät ole riittäviä EU:n rahoittamien infrastruktuurien toiminnan ja ylläpidon varmistamisen kannalta⁹⁰.

Johtopäätökset ja suositukset

107

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että laadukkaan juomaveden saatavuus ja vesihuolto ovat Bulgarian, Romanian ja Unkarin kansalaisten kohdalla yleisesti ottaen parantuneet. Tämä johtuu suurelta osin viime vuosina toteutetuista huomattavista EAKR:n ja koheesiorahaston investoinneista. On kuitenkin yhä alueita, joilla kansalaisten vesihuollosta vastaava vedenjakeluverkosto ei täysin vastaa vuoden 1998 juomavesidirektiivissä asetettuja EU:n standardeja. Lisäksi edelleen tarvitaan kansallisia julkisia ja yksityisiä investointeja, jotta näissä jäsenvaltioissa kyetään varmistamaan laadukkaan veden saatavuus kaikille kansalaisille ja jotta voidaan varmistaa EU:n rahoittamien vesialan infrastruktuurien riittävä ylläpito.

Vuoden 1998 juomavesidirektiivi oli pantu täytäntöön suurelta osin vuoden 2016 loppuun mennessä

108

Komissio on valvonut juomavesidirektiivin vaatimusten noudattamista tiiviisti ja käyttänyt tarvittaessa rikkomismenettelyjä kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa kolmessa jäsenvaltiossa. Unkarille ja Romanialle myönnettiin joukko poikkeuksia niiden EU:hun liittymisen yhteydessä. Nämä jäsenvaltiot asettivat myöhemmin itse tiettyjä lisäpoikkeuksia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä poikkeuksista komissiolle välittömästi silloin, kun poikkeukset koskevat suuria vedenjakelualueita. Pieniin vedenjakelualueisiin sovellettavista poikkeuksista on sen sijaan ilmoitettava vasta toisesta poikkeuksesta alkaen. Kaikkien tarkastuskäynnin kohteena olleiden kolmen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö täytti juomavesidirektiivin vaatimukset vuoteen 2016 mennessä. Osa kansalaisista saa kuitenkin yhä juomavettä, joka ei täytä kaikkia EU:n laatuvaatimuksia. Näin on siitä huolimatta, että veden laatu on parantunut tarkastuskäynnin kohteena olleissa kolmessa jäsenvaltiossa viime vuosina huomattavasti (ks. kohdat 31–41).

109

Komissio havaitsee juomavesidirektiivissä muuttujille asetettujen arvojen noudattamatta jättämiset lähinnä raporteista, joita jäsenvaltiot julkaisevat kolmen vuoden välein ihmisten käyttöön tarkoitetusta vedestä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi useita puutteita nykyisissä valvontajärjestelyissä. Ensinnäkin voidaan todeta, että jäsenvaltiot raportoivat EYK:lle liian myöhään tiedot, joiden perusteella komissio arvioi juomavesidirektiivin täytäntöönpanoa. Esimerkiksi Unkari toimitti raportointikautta 2011–2013 koskevat tiedot vasta huhtikuussa 2016, yli vuoden vaadittua myöhemmin. Toiseksi voidaan todeta, että EYK (joka tarkistaa valvonnan sääntöjenmukaisuuden komission puolesta) ei havainnut epäjohdonmukaisuuksia jäsenvaltioiden kaudelta 2011–2013 raportoimissa tiedoissa. Kolmanneksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi kaikissa kolmessa tarkastuskäynnin kohteena olleessa maassa, että niissä ei ollut valvottu kaikkia juomavesidirektiivissä vaadittuja muuttujia eikä mahdollisille valvontapoikkeuksille ollut esitetty mitään perusteita tai selityksiä. Tälle saatiin vahvistus myös joidenkin tarkastettujen EAKR:n/koheesiorahaston hankkeiden yhteydessä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvontaa ei ollut toteutettu kyseisten hankkeiden kohdalla juomavesidirektiivin mukaisesti ja että testattujen muuttujien lukumäärä oli juomavesidirektiivissä vaadittua pienempi. Lopuksi voidaan todeta, että pienistä vedenjakelualueista raportointi ei ole juomavesidirektiivin mukaan pakollista. Komissiolla ei ole tutkintavaltuuksia, joten se ei voi tarkistaa, tapahtuuko valvonta raportoidulla tavalla. Komissio olettaa, että jäsenvaltiot raportoivat vilpittömässä mielessä ja vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen (ks. kohdat 42–56).

110

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuluttajien saatavilla on riittävät ajan tasalla olevat tiedot ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tarkastuskäynnin kohteena olleet kolme jäsenvaltiota olivat siirtäneet tämän vaatimuksen asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tietojen asettamisessa kuluttajien saataville sovelletaan kuitenkin hyvin vaihtelevia käytäntöjä eikä heille yleensä toimiteta systemaattisesti ajan tasalla olevaa tietoa veden laadusta. Asiasta ei ole tällä hetkellä saatavilla komission ohjeita (ks. kohdat 57–59).

111

Juomavesidirektiivin tarkistus sisältyy komission työohjelmaan vuodelle 2017. Tarkoituksena on puuttua lukuisiin puutteisiin, joita komissio on havainnut jäsenvaltioiden raportoinnin ja tieteellisen neuvonnan perusteella (ks. kohdat 60–67).

Suositus 1

Komission olisi seurattava jäsenvaltioiden valvontapuutteita voimassa olevien raportointimenettelyjen avulla ja tehostettava juomavesidirektiivin vaatimuksia tältä osin.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 loppuun mennessä (nykyisen raportointikauden lopussa).

Suositus 2

Komission olisi puututtava käynnissä olevan juomavesidirektiivin tarkistuksen yhteydessä seuraaviin kysymyksiin tarpeisiin suhteutetuin toimin:

1. jäsenvaltioiden olisi tiedotettava komissiolle paremmin pieniin vedenjakelualueisiin sovellettavista poikkeuksista
2. raportointivaatimukset olisi laajennettava koskemaan pieniä vedenjakelualueita
3. raportoinnin olisi tapahduttava säännöllisesti, jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioilta saadaan ajantasaista tietoa juomavesidirektiivin noudattamisesta. Komission olisi harkittava esimerkiksi vaihtoehtoisten tietotekniikkavälineiden (esim. tiedonharavointi kansallisilta viranomaisilta) käyttöä, jotta raportointi helpottuisi ja nopeutuisi ja kyettäisiin varmistamaan ajantasaisten tietojen saatavilla olo.
4. olisi tarkennettava vaatimuksia, jotka koskevat riittävien ja ajan tasalla olevien tietojen toimittamista kuluttajille ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kaikki tarkastetut EAKR:n/koheesiorahaston hankkeet paransivat juomaveden laatua kohdealueilla, mutta vesihävikki on yhä yleinen ongelma

112

Tarkastetuissa hankkeissa saavutettiin yleisesti ottaen avustussopimuksissa tai hankehakemuksissa määritellyt päätavoitteet, joihin lukeutuivat vedenlaadun parantaminen, juomaveden saatavuuden parantaminen ja vesihävikin vähentäminen. Kaikki tarkastetut EAKR:n/koheesiorahaston hankkeet yhtä hanketta lukuun ottamatta toteutettiin soveltamalla toteutustapaa, joka sopi parhaiten täyttämään yksilöidyt tarpeet. Myös tarkastetuissa päätökseen saatetuissa EAKR:n/koheesiorahaston hankkeissa saavutettiin yleisesti ottaen suurin osa tavoitteista, joskin joissakin tapauksissa viipeellä (etenkin Unkarissa ja Romaniassa). Alkuperäiset määrärahat ylittäviä kustannuksia havaittiin kahdessa kolmesta Unkarissa tarkastetusta hankkeesta (ks. kohdat 73–81).

113

Vuonna 2012 vesihävikin keskimääräinen taso oli Unkarissa noin 24 prosenttia, Romaniassa noin 40 prosenttia ja Bulgariassa yli 60 prosenttia. EU:n keskiarvo on noin 34 prosenttia. Vesihävikki itse asiassa kasvoi kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa vuoden 2005 (tai Romanian tapauksessa vuoden 2007) ja vuoden 2013 välillä. Raportoidun vesihävikin kasvu liittyi erityisesti Romanian tapauksessa lähinnä mittauksen paranemiseen, minkä seurauksena vuodot kyettiin mittaamaan tarkemmin. Bulgarian osalta vesihuollon parantamistarvetta on painotettu vuodesta 2012 alkaen myös neuvoston maakohtaisissa suosituksissa. Tarkastetuista yhdeksästä EAKR:n/koheesiorahaston hankkeesta yhtä lukuun ottamatta kaikki johtivat vesihävikin vähenemiseen. Tuoreempien tietojen mukaan tähän hankkeeseen liittyvä vesihävikki on kuitenkin pienentynyt hankkeen päätökseen saattamisen jälkeen. Vesihävikin taso pysyttelee yleisesti ottaen korkeana erityisesti Bulgariassa ja Romaniassa. Tämä vaikuttaa vesihuoltojärjestelmien yleiseen tehokkuuteen ja lisää sekä kuluttajille että koko yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Ohjelmakaudella 2007–2013 ainoastaan Unkari oli käyttänyt suunniteltua vesihävikin vähentämistä EU:n rahoittamien hankkeiden valintakriteerinä (ks. kohdat 82–88).

Suositus 3

Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että tietyntasoista vesihävikin vähentämistä koskevan suunnitelman olemassaolo sisältyy valintaperusteisiin kaikkien sellaisten vesialan hankkeiden yhteydessä, joiden avulla kyetään saavuttamaan kansalliset tavoitearvot.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2017 loppuun mennessä.

Suositus 4

Komission olisi tuettava jäsenvaltioita vesihävikin vähentämiseen tähtäävien toimien edistämisessä. Tämä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi sisällyttämällä vesihävikin vähentäminen juomavesi-infrastruktuuria koskevaan EU:n rahoitukseen tai lisäämällä vesihävikkiä koskevaa avoimuutta.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: seuraavaa ohjelmakautta varten.

EU:n osarahoituksen lisäksi tarvitaan vielä huomattavasti rahoitusta, jotta kyetään varmistamaan laadukkaan juomaveden saatavuus ja EU:n rahoittamien investointien riittävä ylläpito

114

Käytössä on oltava riittävästi kansallisia julkisia ja yksityisiä resursseja, joiden avulla kyetään varmistamaan riittävä investointien taso pitkällä aikavälillä ja ylläpitämään EU:n rahoituksen avulla perustettu infrastruktuuri. EU:n talousarviosta maksettavan taloudellisen tuen ei pitäisi korvata kansallisia julkisia menoja. Juomavesialan hankkeille suunnattavat EAKR:n/koheesiorahaston määrärahat ovat kolmessa tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa noin 3,7 miljardia euroa sekä ohjelmakaudella 2007–2013 että ohjelmakaudella 2014–2020. Tämä merkitsee, että tarkastuskäynnin kohteena olleiden jäsenvaltioiden on investoitava kaiken kaikkiaan yli kuusi miljardia euroa kattaakseen arvioidut tarpeensa vuoden 2020 loppuun mennessä. Kaikkia vesialan infrastruktuurien kannalta tarpeen olevia investointeja ei näin ollen todennäköisesti toteuteta, varsinkaan Bulgariassa ja Romaniassa (ks. kohdat 90–95).

115

Taloudellinen kestävyys on täten varmistettu vasta sitten, kun vesihuoltopalveluiden tarjoamisesta kertyvät tulot riittävät kattamaan toiminta- ja ylläpitokulut sekä pääomakulut, jolloin investoinnit voidaan uusia. Kyseessä on kustannusten kattamisen periaate. Samanaikaisesti vesihuoltopalveluiden on oltava kuluttajien saatavilla kohtuulliseen hintaan. Ohjelmakaudella 2014–2020 kustannusten kattamisen periaatteesta tuli pakollinen: ennakkoehdot oli täytettävä. Tämä tarkoittaa, että ohjelmakauden 2014–2020 toimenpideohjelmien hyväksyminen edellyttää, että eri vedenkäyttäjät osallistuvat riittävällä osuudella vesihuoltopalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. ”Riittävän” osuuden määrittely jää kuitenkin jäsenvaltioiden harkintaan. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että asianomaisista jäsenvaltioista yhdessäkään vesimaksujen taso ei riitä kattamaan juomavesi-infrastruktuurien tulevia toiminta- ja ylläpitokuluja (ks. kohdat 96–106).

Suositus 5

Jäsenvaltioiden olisi

1. varmistettava, että vesihinnoittelussa otetaan huomioon vesi-infrastruktuurin kestävyys sekä sen ylläpito ja uudistaminen.
2. varmistettava, että veden hinnoittelurakenteen avulla kyetään kattamaan kustannukset kokonaisuudessaan, ja harkittava tarpeen vaatiessa taloudellista tai muuta tukea kotitalouksille, joiden kohdalla vesihuoltopalveluiden kustannukset ylittävät kohtuullisuusrajan.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: välittömästi.

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 5. heinäkuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Lyhenteet ja sanasto

Ennakkoehdot: Ennakkoehdot ovat ennalta määriteltyihin kriteereihin perustuvia, kumppanuussopimuksissa määritettyjä ehtoja, joita pidetään välttämättöminä ennakkoedellytyksinä sopimusten perusteella maksettavan EU:n tuen vaikuttavalle ja tehokkaalle käytölle. Laatiessaan EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n toimenpideohjelmia ohjelmakaudelle 2014–2020 jäsenvaltioiden on arvioitava, täyttyvätkö nämä ehdot. Jos ennakkoehdot eivät täyttyneet, jäsenvaltioiden oli laadittava toimintasuunnitelmat, joiden avulla varmistettiin, että ehdot täyttyvät 31. joulukuuta 2016 mennessä.

EU13-jäsenvaltiot: EU13-jäsenvaltioilla tarkoitetaan EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneitä jäsenvaltioita. Ne ovat: Bulgaria, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro.

Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu (JASPERS, Joint Assistance in Supporting Projects in European Regions).: JASPERS on kolmen yhteistyökumppanin (Euroopan komission, Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin) välinen teknisen avun kumppanuus. Sen yhteydessä edunsaajamaille annetaan riippumatonta neuvontaa, jonka tarkoituksena on tukea niitä EU:n rakenne- ja investointirahastoista (Euroopan aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto) osarahoitettavien korkeatasoisten suurhankkeiden valmistelussa.

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR): Rahaston tarkoituksena on lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa vähentämällä keskeisiä kehityseroja eri alueiden välillä. EAKR:sta myönnetään tukea lähinnä yrityksille infrastruktuureiden luomiseen ja työpaikkoja luoviin tuottaviin investointeihin.

Euroopan ympäristökeskus (EYK): EYK on Euroopan unionin virasto.
Se antaa riippumatonta tietoa ympäristökysymyksistä ympäristöpolitiikan kehittämiseen, hyväksymiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin osallistuville tahoille sekä myös suurelle yleisölle. EYK kerää tietoa ja laatii arviointeja laaja-alaisista ympäristöön liittyvistä aihealueista.

Euroopan ympäristön tieto- ja seurantaverkko (Eionet): Eionet on Euroopan ympäristökeskuksen sekä sen osakkaiden ja yhteistyökumppanimaiden välinen kumppanuusverkosto. Verkostoon kuuluvat EYK, kuusi Euroopan teemakeskusta sekä noin 1000 asiantuntijan muodostama verkosto. Asiantuntijaverkoston jäsenet edustavat 39:ää eri maata ja toimivat jopa 400:ssa ympäristötietoja käsittelevässä kansallisessa elimessä. EYK koordinoi Eionetin avulla eri maiden toimittamia ympäristötietoja.

Eurooppa 2020 -strategia: Eurooppa 2020 on EU:n kymmenvuotinen kasvu- ja työllisyysstrategia. Strategia käynnistettiin vuonna 2010 luomaan otolliset olosuhteet älykkäälle, kestävälle ja osallistavalle kasvulle. Strategiaan kuuluu viisi yleistavoitetta, jotka kattavat työllisyyden, tutkimuksen ja kehittämisen, ilmaston ja energian, koulutuksen, sosiaalisen osallisuuden sekä köyhyyden vähentämisen.
Eurooppa-neuvoston 17. kesäkuuta 2010 antamat päätelmät, jotka perustuvat komission 3. maaliskuuta 2010 antamaan tiedonantoon ”EUROOPPA 2020 Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, KOM(2010) 2020 lopullinen.

Hallintoviranomainen: Kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen (tai julkinen taikka yksityinen elin), jonka jäsenvaltio on nimennyt hallinnoimaan toimenpideohjelmaa. Hallintoviranomaisen tehtävänä on muun muassa valita rahoitettavat hankkeet, seurata hankkeiden täytäntöönpanoa ja raportoida komissiolle taloudellisista näkökohdista ja saavutetuista tuloksista. Hallintoviranomainen on myös se elin, joka määrää rahoitusoikaisuista edunsaajille komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tai jäsenvaltion relevantin viranomaisen toimittamien tarkastusten jälkeen.

Jaksottainen seuranta: Jaksottaisen seurannan avulla on tarkoitus saada tarvittavat tiedot, jotta voidaan määrittää, noudatetaanko kaikkia juomavesidirektiivin muuttujien arvoja.
Jaksottaista seurantaa kohdistetaan kaikkiin juomavesidirektiivin liitteen I mukaisesti asetettuihin muuttujiin.

Jatkuva valvonta: Jatkuvan valvonnan tarkoituksena on määrittää, täyttääkö ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi juomavesidirektiivissä säädetyt relevanttien muuttujien arvot. Jatkuvan valvonnan avulla saadaan säännöllisesti tietoa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta aistinvaraisten havaintojen (aineen väri, tuoksu ja tuntuma) ja mikrobiologisten tekijöiden perusteella. Lisäksi valvonnan avulla saadaan tietoa juomavedenkäsittelyn vaikuttavuudesta (erityisesti desinfioinnista) siellä missä vettä käytetään.
Jatkuvaan valvontaan on sisällytettävä vain jotkin juomavesidirektiivissä luetellut muuttujat.

Juomaveden turvallisuussuunnitelma: Maailman terveysjärjestö (WHO) otti juomaveden turvallisuussuunnitelman käsitteen käyttöön vuonna 2004. Se koostuu kattavaan riskinarviointiin ja riskinhallintaan perustuvasta lähestymistavasta, johon sisältyvät vedenjakelun kaikki vaiheet vedenotosta sen siirtoon kuluttajille.
Vesihuollon toimijoiden ja terveysviranomaisten olisi suositeltavaa kehittää erillinen juomaveden turvallisuussuunnitelma kullekin juomaveden jakelualueelle.

Juomavesidirektiivi: Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32).

Kansalaisaloite: Eurooppalaisella kansalaisaloitteella Euroopan komissiota pyydetään tekemään lainsäädäntöaloitteita EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kansalaisaloitteella on oltava vähintään miljoonan EU:n kansalaisen tuki. Heidän on edustettava 28 jäsenvaltiosta vähintään seitsemää jäsenvaltiota. Kaikista seitsemästä jäsenvaltiosta tarvitaan tietty vähimmäismäärä allekirjoituksia. Kansalaisaloitetta koskevista säännöistä ja menettelyistä säädetään 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 211/2011 (EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1).

Koheesiorahasto: Koheesiorahaston tavoitteena on lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa rahoittamalla ympäristö- ja liikennehankkeita jäsenvaltioissa, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansantulo on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

Laskuttamattomat vedet: Laskuttamattomat vedet muodostuvat lähinnä vedestä, joka vuotaa järjestelmästä ennen loppukäyttäjän tavoittamista (tekninen tai fyysinen hävikki). Laskuttamatonta vettä on myös vesi, jonka käytöstä ei laskuteta asianmukaisesti esimerkiksi laittomien liitäntöjen tai kulutuksen virheellisen mittauksen takia (kaupallinen tai näennäinen hävikki). Ensin mainittu vesihävikki lisää tuotantokustannuksia aiheettomasti (vettä on tuotettava vaadittua enemmän) ja jälkimmäinen vesihävikki merkitsee puolestaan tulonmenetyksiä. Laskuttamattoman veden määrä arvioidaan yleensä laatimalla järjestelmän veden sisään- ja ulosvirtausta koskeva laskelma.
Yksinkertaistamista silmällä pitäen tässä kertomuksessa käytetään ”laskuttamattoman veden” sijasta termiä ”vesihävikki”.

Maakohtaiset suositukset: Maakohtaiset suositukset ovat suosituksia, jotka liittyvät rakenteellisiin haasteisiin, joihin on asianmukaista puuttua monivuotisilla investoinneilla. Nämä investoinnit kuuluvat suoraan rahastokohtaisten asetusten mukaisiin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) toimialoihin. Komissio hyväksyy maakohtaiset suositukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklan 2 kohdan ja 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Ohjelmakausi: Monivuotinen toimintakehys, jonka puitteissa EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston varainkäyttö suunnitellaan ja toteutetaan.

Osoitinmuuttuja: Osoitinmuuttujat koostuvat mikrobiologisista, kemiallisista ja radiologisista muuttujista, joiden avulla saadaan tietoa käsittelyprosessista ja juomaveden aistinvaraisesta laadusta.

Pienet vedenjakelualueet: Pienet vedenjakelualueet toimittavat keskimäärin alle 1 000 m³ juomavettä päivässä tai palvelevat alle 5 000:ttä ihmistä.

SEUT: Sopimus Euroopan unionin toiminnasta.

Suuret vedenjakelualueet: Suuret vedenjakelualueet toimittavat keskimäärin yli 1 000 kuutiometriä vettä päivässä tai palvelevat yli 5 000:ttä ihmistä.

Suurhanke: Hanke, joka käsittää taloudellisesti toisistaan erottamattomia työkokonaisuuksia, joiden avulla toteutetaan tarkasti määritettyjä, selkeisiin tavoitteisiin tähtääviä teknisiä toimintoja. Hankkeen kokonaiskustannukset, jotka otetaan huomioon määritettäessä rahastoista maksettavaa rahoitusosuutta, ylittävät 50 miljoonaa euroa. Suurhankkeet ovat yleensä liikenne- tai ympäristöalalla taikka muilla aloilla, kuten kulttuuri-, koulutus-, energia- tai TVT-alalla, toteutettavia laajoja infrastruktuurihankkeita. Hankkeella on oltava komission yleinen hyväksyntä.
Ohjelmakaudella 2014–2020 raja-arvoa nostettiin 75 miljoonaan euroon sellaisten toimien osalta, joiden avulla edistetään 9 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdan mukaista temaattista tavoitetta (”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista”).

Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): REFIT-ohjelman yhteydessä komissio tarkastaa EU:n koko lainsäädäntöä jatkuvasti ja systemaattisesti. Tarkoituksena on yksilöidä rasitteita, epäjohdonmukaisuuksia ja tehottomia toimenpiteitä sekä määrittää korjaavia toimia.

Toimenpideohjelma (TPO): Toimenpideohjelmassa vahvistetaan jäsenvaltion prioriteetit ja erityistavoitteet sekä kuvataan, miten varoilla (EU:n ja kansallinen julkinen ja yksityinen yhteisrahoitus) rahoitetaan hankkeita tiettynä ajanjaksona (tällä hetkellä seitsemän vuoden aikana). Toimenpideohjelmaan kuuluvien hankkeiden on edesautettava tiettyjen tavoitteiden saavuttamista. Toimenpideohjelmien rahoitus voi tulla EAKR:sta, koheesiorahastosta ja/tai ESR:sta. Jäsenvaltio laatii toimenpideohjelman, joka komission on hyväksyttävä ennen kuin EU:n talousarviosta voidaan suorittaa maksuja. Toimenpideohjelmia voidaan muuttaa ohjelmakauden aikana ainoastaan, jos molemmat osapuolet suostuvat siihen.

Vedenjakelualue: Vedenjakelualue on maantieteellisesti määritelty alue, jolta ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi tulee yhdestä tai useammasta lähteestä ja jolta tulevan veden laatua pidetään jokseenkin tasaisena.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän tuloksellisuuden tarkastuksen toimitti II tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Jaosto on erikoistunut yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoaloihin. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen George Pufanin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Patrick Weldon ja kabinettiavustaja Mircea Radulescu, toimialapäälliköt Alain Vansilliette ja Myriam Cazzaniga, tehtävävastaava Paolo Pesce sekä tarkastajat Zuzana Gullova, Zhivka Kalaydzhieva, Attila Horvay-Kovács ja Ana Popescu.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2017

PDF	ISBN 978-92-872-7927-9	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/04611	QJ-AB-17-012-FI-N
HTML	ISBN 978-92-872-7926-2	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/160948	QJ-AB-17-012-FI-Q

© Euroopan unioni, 2017

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

MISTÄ EU:N JULKAISUJA SAA?

Maksuttomat julkaisut:

• yksi kappale:
  • EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)
• enemmän kuin yksi kappale tai julisteet/kartat:
  • Euroopan unionin edustustoista (http://ec.europa.eu/represent_fi.htm),
  • muissa kuin EU-maissa sijaitsevista lähetystöistä (http://eeas.europa.eu/delegations/index_fi.htm),
  • ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun (http://europa.eu/europedirect/index_fi.htm)
  • tai soittamalla 00 800 6 7 8 9 10 11 (maksuton numero koko EU:n alueella) (*).

(*) Saat pyytämäsi tiedot maksutta. Myös useimmat puhelut ovat maksuttomia, joskin jotkin operaattorit, puhelinkioskit tai hotellit voivat periä puheluista maksun.

Maksulliset julkaisut:

• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)